Et merkittä saata
Kulkea mukanamme
Se koristakoot joko otsaa
Kaulaa taikka kämmentä
Se valaiskoon tiesi
Ja näyttäköön myös muille valon
Vaan varokoot, ken merkittä käy
Sen hohde nokeen pinttynyt
Ei hehku muille valoaan
Lie loiste lian alla ollenkaan?
Paha poistukoot, turmellus kaikotkoon
Valhe mustaa, Totuus palaa puhtaana
Mut vaikea kirkkauden takaa
Nähdä lähdettä loimun
Ulostako nousee?
Vai Pyhä eetteri roihuaa?
Se vaikka ois ikuinen salaisuus
Välke loppuu tuhkaan, tomuun
Hedelmistään puu tunnetaan, viittoo Hän
Jonka suu on ommeltu umpeen