Täydellisyyttä tavoitellen Melkein valmis kuolemaan Tehden itsestään näin pellen Tuhlaten kaiken arvokkaan Häpeän otti, kätki syvään Tarjoten näin sille suojan Ruumiiseen ryvettyvään Jätti arvet pilkan tuojan Yhä vielä paalussa häpeän Roikun pääsemättä vapaaksi Jos jostain jonkin kohtalon oikun Saisin pelastukseksi Yhä vielä kahlittuna Ei merkkiäkään toivosta Jos kahleet saisin murrettua Voisin irti päästää vihasta Uhraten itsensä perkeleelle Eläen muussa hetkessä Antaen arvonsa arvottomalle Unohtaen itsensä Katkaisten siteet syvyyksiin Peläten sen palaavan Vannoen valansa kuiskaten Ja kadottaen äänensä On aika häpeän koittanut Lähteä tästä kehosta On arvo sillekin annettu On annettu sille aikansa Sille löydy sijaa ei Tien päässä valinnan tehneenä Löydy ei sille ymmärtäjää Joka antaisi itsensä Ei löydy sille ymmärtäjää Ei löydy sille sijaa enää Häpeäpaalu katkeaa!!! Yhä vielä paalussa häpeän Roikun pääsemättä vapaaksi Jos jostain jonkin kohtalon oikun Saisin pelastukseksi Yhä vielä kahlittuna Ei merkkiäkään toivosta Jos kahleet saisin murrettua Voisin irti päästää vihasta