Nousee alati taivahalle tulen ruoskima kämmen
Ottaa vastaan siivetönnä yötä halkovan kurjen
Naulan tulen läpisyömän leimaan maa hukkui
Ruostui vehmas uhrilehto levotonna nukkui
Sumussa aamukasteen käy kuoleman väki
Käy tuomiolle viimeinen sen ennalta kai näki
Mädän löyhkä ilmassa elää, nyt luonto kuolee
Saata mielesi synkkään hautaan, huominen huoleen
Alaston irstas luiseva metsä kutsuu luokseen
Hiljaa käärmettä mustaa seuraa, sillä pian joku kuolee
Kalmiston kuolleet puhuvat
Kuvia heikoille maalaavat
Kalmiston kuolleet kuiskivat
Aarteestaan
Kalmiston kuolleet puhuvat
Totuudesta kuuroille kertovat
Kalmiston kuolleet puhuvat
Kirouksestaan
Unesta mielipuolet palaavat
Älä katso, älä nuku
Leikkaa irti silmäluomesi
Kuolleet tietävät nimesi
Älä katso, älä nuku
Leikkaa irti sinun korvasi
Suon sydämeen kerääntyy, musta seurue manaavan
Lähteestä nousee kirotun käsi
Peittyy kuiskauksiin taivasten, musta seurue manaa vaan
Tässä lepää murhamiehen aarre
Mädän löyhkä ilmassa elää, nyt luonto kuolee
Saata mielesi synkkään hautaan, huominen huoleen
Alaston irstas luiseva metsä kutsuu luokseen
Hiljaa käärmettä mustaa seuraa, sillä pian joku kuolee
Suon sydämeen kerääntyy, musta seurue manaava
Lähteestä nousee kirotun käsi
Peittyy kuiskauksiin taivasten, musta seurue manaa vaan
Tässä lepää murhamiehen aarre