Olen iänikuinen, Sylini luinen
Se ottaa sut vastaan ja keinuttaa
Kalmankalpeaan aamuun ja katkeraan iltaan
Arkkusi kantaa ja laskee hautaan
Kurotan kohti katujen valoja maassa varjojen On
Tullut aika olla ihminen ja päättää matka vuosisatainen
Olen iänikuinen, sylini luinen
Se ottaa sut vastaan ja keinuttaa
Kalmankalpeaan aamuun ja katkeraan iltaan
Arkkusi kantaa ja laskee hautaan
Valutan ensimmäisen kyyneleen kuin verta neitsyen ja
Tunnen taakan kuolevaisen maailman painon harteilla jokaisen
Olen iänikuinen, sylini luinen
Se ottaa sut vastaan ja keinuttaa Kunnes maailma
Kiertää viimeistä Kertaa tulisen renkaan ja itsensä polttaa