Nää mutkat jyrkkenee askel askeleelta
Niitä piileskelen omassa luolassa
Vois mennä paremminkin vaik se ei näy ulkopuolelta
On aika mennä tää maailma kohtaamaan
Mut en oo valmis eikä oo kukaan muukaan
Aitoudesta jauhetaan mut kätketään vaan kaikki kulissien taa
Kyl tääl me otetaan rauhassa
Mut paineen kasvoi on hankala paeta
Ihan liian täydellisii kaikki muut aina on mut silti aika kuljettaa meitä maan rakoon
En usko jumalaan mut silti aina rukoilen
Ei auta muukaan kun omas kuplassa hikoilen
Kyl tiiän et kaikki järjestyy aikanaan mut miks oon ollu jo niin pitkään paikallaan?
Muistatko sitä kuvaa, jossa hypittiin lätäköissä ja iloittiin sadepäivistä?
Ja katsooko enää kukaan, kuinka auringonnousu maalaa kasvoistasi
Kultaisemmat kuin mikään muu?
Oot ehkä rantaan unohdettu laiva mutta jään sulettua löydät kotiin taas
Kasvot peilissäni kertoo jotain tarinaa
Ne sanoo mikä sua vaivaa pystyt parempaan
En tiiä kuka mulle puhuu enkä haluiskaan
Tää kaikki hölynpöly vaan pakkaa sekottaa
Mis vaihees unohdin tän kaiken kun en tunnista
Ihmistä joka asustelee mun huoneessa
Miks nää päivät on niin täynnä katkeruutta vaikka vasta alkaa tehdä jotain itsellensä aivan uutta?
Muistatko sitä kuvaa, jossa hypittiin lätäköissä ja iloittiin sadepäivistä?
Ja katsooko enää kukaan, kuinka auringonnousu maalaa kasvoistasi
Kultaisemmat kuin mikään muu?
Oot ehkä rantaan unohdettu laiva mutta jään sulettua löydät kotiin taas
Muistatko sitä kuvaa, jossa hypittiin lätäköissä ja iloittiin sadepäivistä?
Ja katsooko enää kukaan, kuinka auringonnousu maalaa kasvoistasi
Kultaisemmat kuin mikään muu?
Kuin mikään muu