Oon tyytyväinen pimeään ja olemaan hiljainen
Nää palaset pikkuhiljaa alkaa lipuu kohdalleen
Nousen ylös sängystä ja pyyhin viimeisen kyyneleen
Suuntaan katseen ylöspäin mut horisonttia välttelen
Tähän asti on tultu, ylämäkee alamäkee niinku hullu
Mut sen takii oon niin paljon asioita tajunnu
Ei päiväs mikään muutu vaikka kuinka murehdin
Välillä välinpitämättömyyttä mä salaa kadehdin
Mut nää hetket
Ohikiitävät
Sun silmät
Kaupungin valoista kiiltävät
Tän lopputtoman viiman läpi mä tahdon kävellä
Ja nyt must tuntuu ettei ees haittais eksyä
Anna anteeks, annoit kaikkes vast nyt oon valmis ottaa sen vastaan
Jos pystyt yrittämään uudestaan
Jätän taakse kaikki arvet ei niiden pitäny muita satuttaa
Mut tää kaikki paska on niin huteraa
Oon vaan malttamaton ja itsekäs pieni ihminen
Tää matka on täynnä virheit ja niistä aina opi en
Mut tunnen itteni ja ois vitun tylsää olla täydellinen
Mut en tiiä miks usein kuljen sitä itseltäni odottaen
En haluu oppia pelkäämään
En tehny sitä ennenkään
En tehny sitä ennenkään
En tehny sitä ennenkään
Täst en oo lähös minnekkään
Nyt on hyvä olla tääl
Vaan istuu hiljaa ja hengittää
Nää hetket
Ohikiitävät
Sun silmät
Kaupungin valoista kiiltävät
Tän lopputtoman viiman läpi mä tahdon kävellä
Ja nyt must tuntuu ettei ees haittais eksyä
Anna anteeks, annoit kaikkes vast nyt oon valmis ottaa sen vastaan
Jos pystyt yrittämään uudestaan
Jätän taakse kaikki arvet ei niiden pitäny muita satuttaa
Mut tää kaikki paska on niin huteraa
(En haluu oppia pelkäämään)
(En tehny sitä ennenkään)