Kirjasto (Stadion 2010)
Vanha nainen ääressä harmaan kirjoituspöydän
Paksuun kirjaan homeiset kirjaimet kynällä lyö ja rustaa
Hiljaa laskee montako päivää on kirjaston yössä
Raskaat ketjut käsissään helkkää, kun huulilleen asettaa nuuskaa
Kun hämärä hiipii kirjaston yöhön
Pölyiset kirjat kirjailee
On jokaisella oma elämänkerta
Mihin synnit ja paheet ne kertoilee
On jokainen ihminen kieroista kieroin
Sen kirjat varmasti tiedostaa
Ennen maailmanloppua kaikki ne valheet ja salat ne paljastaa
Kaksi laivaa pulloissa kirjavan piirongin päällä
Vanha peili itsessään kasvoja nähnyt ei oo milloinkaan
Askeleita kirjaston lattialankuilla leijuu
Harmaa lukki nurkassa ohutta verkkoaan pingottaa
Kun hämärä hiipii kirjaston yöhön
Pölyiset kirjat kirjailee
On jokaisella oma elämänkerta
Mihin synnit ja paheet ne kertoilee
On jokainen ihminen kieroista kieroin
Sen kirjat varmasti tiedostaa
Ennen maailmanloppua kaikki ne valheet ja salat ne paljastaa
Vaan eräänä iltana vanhaa naista suuri salaisuus ahdistaa
Hän vapisten kättensä jälkeä seuraa kun kirjasto palamaan leimahtaa
Hän hiljaa liekkien sekaan astuu tietämättä yhtä asiaa
Ensi karkauspäivänä kirjojen kannet heräävät eloon taas