Astun sun huoneeseen Hohtavan valkoiseen Nyt pöydällä kuvas nään Käännän sen pois hiljaisuuteen Katseesi vangitsi Vangitsit itsesi Luulin auttavani Luulin että siihen riittäisi Nyt en, en, en voi, en voi sua koskaan unohtaa Tuijotan kiveä Kosketan niin kylmää Se kantaa sun nimeä Sen itse siihen kaiversin Sormin verisin Nyt en, en, en voi, en voi sua koskaan unohtaa