Ovat Artturi, Tuomas ja Taavi
Kaikki saapuneet perheineen.
Mies portaillaan seisoo kuin paavi,
Valo lankeaa kutreilleen.
Hän on mies, joka tapasi Dingon
Kerran kaupunkimatkallaan.
Ja kohosi siitä suosioon,
Josta nauttii näin kotonaan.
Hän on mies, joka tapasi Dingon
Luona bensiinimittarin.
Pojat moikkasi häntä.
Nyt mies vähäläntä
On jo legenda itsekin.
Täällä ihmeitä tapahtuuko,
Joita selitä järki ei.
On kumossa Huttusen Huugo,
Karhu-Konttinen kanttuvei.
He vain tahtoivat koskea kättä,
Joka kätellyt Dingon on.
Ja iskusta niin kuin salaman
Sekaan kaatuivat vatukon.
Hän on mies, joka tapasi Dingon
Luona bensiinimittarin.
Fänit täyttää nyt pihan,
Ne riuhtaisee hihan
Irti palttoosta suosikin.
Kun reppuselkään jo ryntää
Vanha emäntä Pöntinen,
Mies hartiavoimin tien kyntää
Suojaan pirttinsä pienoisen.
Hän on mies, ken vain tapasi Dingon
Sattumalta ja yllättäin.
Nyt pihalla parhaat ystävät
Huutaa pupillit väärinpäin:
" Hän on mies, joka tapasi Dingon
Luona bensiinimittarin."
Hänet valitsi Luoja.
Niin intiimisuoja
Meni siinä kuin palttookin.