Meidän maailma saa palaa maahan kirkkaana Ja kuka valheisiin taas hukkuukaan Kärsii karmalta rangaistustaan Koitti kaikellaan mua haavottaa Kun päivät tulivat, olivat, menivät Aaaltojen luo Surumme kantaa, voimme tuulen antaa Luotamme pois Surumme kantaa, voimme tuulen antaa Liekit takana mun tieni viittoo huomenna Ja kuka valheisiin taas hukkuukaan Syyttää maailmaa kurjuudestaan Peittää totuutta selkänsä taa Muistan kaiken unina, kuvina, suruna Turhaan jäät odottamaan Mielemme rauhan vain saa Jos poltamme siltamme takaamme kokonaan Joten lasken taas kaiken aaltojen varaan Vain jos kaikkemme annamme pois Voimme kuolla ja nousta uudestaan Syntyy tuhkistaan maailma taas Palaa menneisyys ei milloinkaan Kaikki viimeinkin hiljaa on taas Kun aallot tulivat, olivat, menivät