Pilvikumpujen laet piirtyvät hiljaista sinistä vasten Nämä tyhjän kuolleen kaupungin talojen rauniot ovat kalpeitten lasten Aluetta, niitä paikkoja joihin eksyä iltaisin ei kannata Näitä salaperäisiä pikkuihmisiä et voi vakoilla Ne vakoilevat sinua, sadat tuimat silmäparit Vahtivat askeleitasi, ne juovat sielusi Tyhjäksi, jäät kuoreksi, muutut niiden osiksi Syviksi hiljaisiksi kaivoiksi Pilvikumpujen laet siirtyvät hämärän tieltä jo länteen Yltyvä tuuli ja huokaavat männyt kuiskaavat synkän enteen Omatuntosi huono se jyskyttää, se kaataa luontosi, ottaa Hahmon ison hurjan kiiluvasilmän, jolla on suden pää Pilvikumpujen laet jossain kaukana satavat Tappavat sadepisarat Sienipilvikumpujen laet