Yö kääntyy aamun kajoon Puut peittää harso jään Kuiske hiljainen metsäin Häivähdyksen kai kuulen Sielu talvipäivän Kaunis huurre järvien Tuuli jäätävä henkii Häivähdyksen nyt nään Loputtomin vuonoin Laskeutuu hiutaleet Peittäen miljoonin Hahmon äänettömän Pintaan hyisevän veen Siiven valkean nään Hennon kylmettyneen Kuollut hän taivaiden hengetär Aamuun sinertävään Katseen tuon tunnen Takaa kuultavan jään Mies kaukaisuuden saapuu Takaa syisten metsien Polvistuu äärelle jään Hahmo hän jäljetön Varsillensa kätten nostaa Hengettären hyisevän Kadoten alle jään Hiljaisuuden vain jättää Pintaan hyisevän veen Siiven valkean nään Hennon kylmettyneen Kuollut hän taivaiden hengetär Aamuun sinertävään Katseen tuon tunnen Takaa kuultavan jään Siiven valkean nään Hennon kylmettyneen Kuollut hän taivaiden hengetär Aamuun sinertävään Katseen tuon tunnen Takaa kuultavan jään