Ensimmäinen kesäkuuta vuonna kaksituhatta
Tuli Kirkkonummelt viesti, ett mustahaikara
Oli koillisesta tullut, sit kääntynyt lännelle
Jos jatkais kurssillansa, tulis Hankoniemelle
Me uutterat miehittäjät Hangon lintuaseman
Aamuvarhaisesta jo työssä oltuamm'
Viel suuntasimme kiikarimme horisonttihin
Jos haikarainen tulisi, se kyllä nähtäisiin
Mut kului tunti, toinenkin, ei mitään kuulunut
Ja jokainen meistä oli jo lopen uupunut
Yks toisensa jälkeen me päätimme luovuttaa
Ja asemarakennukseen vetäydyimme nukkumaan
Mut juuri kun me uneksuimme suloista untamme
Soi kännykkä ja ilmoitti sen huutain korvaamme,
Ett' yks oli torniin jäänyt, ja juuri nähnyt sen
Ei suinkaan haikaraista, mutta ruostepääskysen!
Pääskyläinen, päivälintu, vieras kaukomaan
Oli horisonttiin noussut juuri pääskysparvessa
Me karistimme unet ja juoksimme katsomaan
Ja bongarikin Hangost lähti heti mersulla
Me ihastelimme sitä itämaiden lentäjää
Ja kättelimme ruostepääskyn etevää löytäjää,
Mut bongari kun kapus juuri havaintobunkkeriin
Niin parvi oli kadonnutkin näkymättömiin
Voi sitä pettymystä, joka pääs nyt syntymään
Kun bongari näin saikin jäädä nuolemaan näppejään
Mut mielin virkistynein me jäimme paikallen
Ehkä parvi palais vielä, ja kaikki näkis sen
Mut ei aikaakaan, kun joku pyys taas itään katsomaan
Kas kaukaa tuli lintu, erikoinen lennossaan
Se onko jokin tikka, vaiko kuhankeittäjä?
Vaan huutona pian kaikui hänen tosi nimensä
Ei ollut mikään tikka eikä kuhankeittäjä,
Vaan mehiläissyöjän näimme ylitsemme lentävän
Säihkylintu, eksyneenä kauas kotoaan
Vain hetken oli meillä, jatkoi merelle kulkuaan
Siit nousi suuri riemu Hangon lintuasemall
Kun työmme näin palkittiin jo kahdell mahtavall
Se päivä jäi mieleen, ja suuri onnensa
Ja bongarikin nauroi liki halki naamansa