Oon kehno runoilija, en nupusta saa kukkaa.
Aina karkaa riiminpää.
On loru keskinkertainen vain ajanhukkaa.
Miksi edes yrittää?
On Isä lahjan antanut, jokaisen värssyn lausunut.
Miksi en luota itseeni?
Vaikka oon kehno runoniekka.
Saan punostani rakennella.
Ja runostani kasvaa toivon miekka.
Kunhan rakkaudella sen teen.
Kynästäni syntyi ruutupaperille,
Kelvoton lauseenparsi vain.
Herra ei sanani tee kunniaa Sulle.
Miksi tän kynän Sulta sain?
On Isä silti päättänyt, hän runoani käyttää nyt.
Kunhan vain annan kaikkeni.
Vaikka oon kehno runoniekka.
Saan punostani rakennella.
Ja runostani kasvaa toivon miekka.
Kunhan rakkaudella sen teen.
Vaikka oon kehno runoniekka.
Saan punostani rakennella.
Ja runostani kasvaa toivon miekka.
Kunhan rakkaudella sen teen.