Kaikuu askel orpopojan slummissa, aamu varhain loistaa vielä kuu,
Ainoastaan unelmissa kummissa, todellisuus toiseksi vaihtuu,
Silmät puhkottuina laulaa laulujaan,
Kerjää rahaa kelle lieneekin, v
Äkivahvoin satutettu sieluaan, ostettu ja myyty halvemmin.
Kukahan huutaisi tai kuiskaisi sen, että
Luoja sanoo luodulleen,
Sä arvokas oot, ja kuolee hänen puolestaan
Kymmenettä kertaa peiliin
Peräkkäin, katsoo tyttö kuopat poskissaan, näk
Ee väärin vaikka olis miten päin, joka asennossa ahdistaa, va
Ikeaa on ajatustaan ymmärtää, laskelmoi ja väärin laskee vaan, vaak
A näytä kuitenkaan ei vähempää, siel
Lä missä arvo punnitaan, v
Aan rakkaus riutuneen saa rauhoittumaan sillä
Luoja sanoo luodulleen,
Sä arvokas oot, ja kuolee hänen puolestaan
Loukkaantunut lauma huutaa huutojaan, punaisena iskulauseitaan,
Ulkona on kylmä heitä paleltaa, pahvikyltin tuuli riepottaa, r
Ipustivat arvon saavutuksiinsa, arvon, joka heidät määrittää, omin
Aisuuksiinsa, oikeuksiinsa,
Kaikkeen mikä ei oo pysyvää, ky
Ynel kai kirpoiaisi kuullessaan sen, että
Luoja sanoo luodulleen, sä arvokas oot, j
A kuolee hänen puolestaan, sillä luoja sanoo luodulleen, s
Ä arvokas oot, ja kuolee hänen puolestaan, s
Illä luoja sanoo luodulleen,
Sä arvokas oot, ja kuolee hänen puolestaan.