Jos oisin niinkuin tuuli Mä oisin aina vapaa kulkemaan Ei estää voisi mikään Saa tuuli tulla mennä menojaan Jos oisin niinkuin aallot Kuin aallot meren aavan sinisen Ei seinät ahdistaisi Ei kiire painostaisi ainainen Jos oisin niinkuin kukka Kuin kesäniityn kukka hentoinen Tai niinkuin pieni lintu Ois lauluni tää aina iloinen Jos oisin niinkuin hiekka Tai kivi meren rannan rosoinen Ois mulla aina paikka Mä oisin osa luonnon ikuisen Niinkuin tuuli kulkee Tai kukka nupun sulkee Lintu painaa siiven alle pään Kuin rannan aalto raukee Myös kiire multa laukee Ja elämääni miettimään mä jään Itseänsä kiusaa ihminen Miksi loi hän maailman sellaisen Itsellensä paikkaa ettei jää Viettää saa hän varjoelämää Jos oisin niinkuin tuuli Mä oisin aina vapaa kulkemaan Näin tulla sekä mennä Tai olla joskus aivan paikallaan Jos oisin niinkuin aallot Nuo aallot meren aavan sinisen Mä oisin yksi muista Vain osa ykseyden ikuisen Niinkuin tuuli kulkee Tai kukka nupun sulkee Lintu painaa siiven alle pään Rannan aalto raukee Myös kiire multa laukee Ja elämääni miettimään mä jään Saa itseänsä syyttää ihminen Miks rakensi hän maailman sellaisen Että eroon joutui veljistään Mitä jos ei kotiin löydäkään