Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Yösydän untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää
Harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää
Kohti taivasta kuuhun
Katsoo metsää, min hongat on
Tuulensuojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan
Ainaista ongelmataan
Partaa sivellen aprikoi
Puistaa päätä ja haastaa-
"Ei tätä ymmärtää en voi
Ei tää pulma on vasta"-
Heittää tapaansa järkevään
Taas jo pois nämä vaivat pään
Lähtee toimeen ja työhön
Lähtee puuhiinsa yöhön
Lammasten luo käy karsinaan
Makuulla tapaa ne ukko;
Kanat jo katsoo, pienallaan
Istuu ylinnä kukko
Kopissa Vahti hyvin voi
Herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu
Puikkii ukko jo tupahan
Siellä on isäntäväki
Tontulle arvoa antavan
Näiden jo aikaa näki;
Varpain hiipivi lasten luo
Nähdäkseen sulot pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri;
Hälle se riemu on suuri
Vaiti metsä on, alla jään
Kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään
Humuten metsän takaa
Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii, minne se vienee
Missä sen lähde lienee
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Aamuhun unta kiskoo
Ääneti kuu käy laskemaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta