Hän oli lämmin niin kuin takka talvi-illoin.
Sanat musiikiksi muuttui huulillaan.
Miksi lähemmäksi tahtonut en silloin,
Kun tuokion se maksanut ois vaan.
Hän saapui aina kun jäin alle huolten vuoren,
Avun sain mut tuskin kiitin milloinkaan.
Miksen antanut mä sulaa ulkokuoren.
Kun tuokion se maksanut ois vaan.
Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
Rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin mutta näy näy näy ei
Lohtua yksinäisen elämään
Nyt kun mennyt hän on kaiken vasta huomaan.
Miten itsekäs mä olen ollutkaan.
Pientä hellyyttä en antautunut suomaan,
Kun tuokion se maksanut ois vaan.
Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
Rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin mutta näy näy näy ei
Lohtua yksinäisen elämään
Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
Rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin mutta näy näy näy ei
Lohtua yksinäisen elämään