Mielen lampeus palaa, muruina maahan hajoaa Piina mieltäni halaa, saattaa yöhön pahimpaan Tukahdun pahaan liemeen, järki katoaa viereen Enkä löydä paikkaa enään, josta sen löytäisin Kuolema tulisi siunauksena jos se häivyttäisi kaikki muistoni Olen vain hauras lammas, kaaoksen pyhätön holveissa Elämän halutoa ja lohduton, epätoivon täyttämä mieleni On varjoni yhtä pimeyden kanssa, näin mieleni vajoaa hulluuteen Kylma on mieli, ihmisen kieli, kuoleman edessä kastettujen Huuta maailma itsesäälissään, kattoransa vain sairas kuu Julma on mieli, eloton kieli, kuoleman edessä siunattujen Huuta maailma palaessaan, kadottaessaa valtansa Silmät sidottuina ette voi nähää totuutta, Toivon kamein messu on vain kuuroille Ihmissaastan pelastajan tyhjä opetus On vain rumän skeisiia kätketty valhe Nyt henget minua kiittää, sielun raivolla sättää Kuinka vihaankaan nyt tätä maailmaa, sen haraita lupauksia Olen olematon riistetty orja, sen kahleet polttavat Kuinka nyt tahdonkaan tappaa, nyt kaiken hyvän hautaan Kylmyys jo vierii, ihmisten mieliin, mielipuolten edessä kastettujen Hajoaa maailma inseperokseen, kattonansa vain sairas mieli Julmuus jo vierii, elotomiin kieliin, mielipuolten edessä siunattujen Hajoaa maailmankaikeus aikaan, perttonansa tuhkaa vain Tiedottomuudesta ei pelkomme kuole, kuolevaisen häpeä se on Harhaa kaikki tietomme on, kaikkeas halajaa suurimman totuaden Kaaokseri mailla ihmismieli järkkyy, alentaa kärsivät murhatöihin Lopulta kaikki me kohtsamme rajalla kahden kuolevan maailman Minä tiesin sen, ja tiedän edelleenkin sen, Täähä kukaan selviydy ei Ilhunissaastan julma oikeutettu loppu Roudollisen kävityksen kvinen ikuisuus Eivät koskaan sielumme rauhaa saa, On jöljellä vielä kokonainen loputtomuus Sen valon ja kaoottisuuden koemme, Kan tujikkasta nousee totuus