Niin minä tähden tavaasta maan päälle pudonneen,
Sille annettiin syvyyden avain
Se avasi syvyyden kaivon
Ja kaivosta nousi savu,
Niinkuin savu suuresta pätsistä,
Savu tukahdutti auringon ja ilman
Niinä päivinä ihminen etsii kuolemaa
Sillä kuolema pakenee heitä
Näin on nouseva kuninkaaksi syvyyden enkeli, nimi on hebrenksi Abaddon
On peto, se, joka nousee syvyydestä ja käyvä sotaan taivasta vastaan
Hän jota pyhäksi kutsutaan
Joka maailmaa valheillonsa hallitsee
Teoillansa vapauden kahilitsee
Säilyttääkseen monarkiansa
Vain vahvempi pilkkaa hänen luomustaan,
Ei ole heikko se joka pois täältä tahtoo
Vain vahovempi voi saada viisauden,
Jos hylkää taakseen kaiken elollisen
Olen tietoinen pyhyyden ahdingosta,
Tiedottomuuteni vahingoista
Olen herännyt viimein, jättänyt huolen,
Nähnyt maailmani muurjen tuolta puolen
Olen katsonut silmiin kuolemann,
Nähnyt peilikuvasta itseni hajonvan
Näin enkelin kauneimman lausuvan näin:
"Ei ole vielä aika tulla luokseni tuonelaan"
Vain musta korppi luloi sen, sävelen tumman ja kiljaisen
Luonut maailmaa pukdass mieli,
Vain valon kalkeran mustasukkainen liemi
Joka sinun varjeluksessasi istuu ja mahtisi varjoon kumartuu
Saa pelastuksensa heikkoudesta, tekopyhästä ruttojaudista
Joka sinun vihaasi ruokkii ja väkevillä sanoillasi ruoskii
Saa paikkansa pimeyden valossa ollakseen yhtä hulluuden kanssa
Se sai minut ymmärtämään, viimein,
Tevolliseen tilaan kanssa henkien
Viimein olen kukistanut sen, piinan,
Pyhän kolminaisuuden, riivaajan
Otin askeleen lähemmäksi autuutta,
Pimeyden uljasta inupeutta
Nyt olen valmis elämään undelleen,
Kun olen nähnyt valtakuntasi kirkkauden
Torinaa visersi mujnaisen, käärmeen kielen, kultaisen
Tarjosti mietteitä totuuden, tiedonpuusta,
Jonka säveltä laulna nyt korppi musta