Huudon täyttämän
Ilman lopulta terä halkoo
Ainaista hiljaisuutta
Jälleen turhaan vannoo
♪
Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu
Eron loppuun pimeän ja valon
♪
Syliin tihenevän pimeyden laskee
Rakkaansa veren
Huomaa roudan lujan
Vaan ei silti koskaan voisi lähteä
♪
Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu
Ristiriitaan murheen ja vihan
♪
Vasten kovaa maata itkee
Hetken kuolon siemen
Kunnes varjoon viimein kulkee
Muttei koskaan voisi lähteä
♪
Minne paeta edes voisi
Aina vain pelko tien tunsi
Ja kaikki, mikä eteenpäin ajaa
Yhä syvempään mielen valaa
♪
Iäisyyden ajatus lipuu
Läpi ilon, läpi surun
Hallan huurtamien, elon piiskaamien
Silmien liekki hiipuu
♪
Joen virtaan, ikuiseen iltaan
Kaikki lopulta vajoaa
Vellovaan pintaan, surun rauhaan
Katoaa