Päivät saapuu oudon hiljaa ja kuin varkain liukuvat yöhön.
Oven takana elämä jatkuu, sankaruus hiipuu miehen työhön.
Muistan kuinka hain sut tanssiin, kuinka mielen sait sekaisin.
Näistä päivistä en enää tiedä, mitä muistaa tahtoisin.
Yhtätoista kello käy, se on minulle paljon, ei liikaa.
Yhtätoista kello käy ja tuo enemmän kuin aikaa.
Yhtätoista kello käy.
Näätkö tuolla poika lapsen?
Tähän pihaan hän ilon tuo.
Kenties hänet vielä syyliin nostan ja tanssitan jos luoja suo.
Jos tulisi se suuri tuuli ja mennessään veisi turhan pois.
Sen voiman toisi suuri puhdas tuuli, joka vielä vuoria siirtää vois.
Yhtätoista kello käy, se on minulle paljon, ei liikaa.
Yhtätoista kello käy ja tuo enemmän kuin aikaa.
Yhtätoista kello käy.
Yhtätoista kello käy, se on minulle paljon, ei liikaa.
Yhtätoista kello käy ja tuo enemmän kuin aikaa.
Yhtätoista kello käy.
Kello käy, kello käy, kello käy, kello käy.