Mun aura hohkaa indigon värisenä Hauras on ihminen, pihlaja värisevä Sä voit nauraa tai sit sä voit herätä Tääl yksinäni mä vaan istun luokan perällä Miten voin ikin tietää miten toinen kokee? Harmaan sävyjä on värit värisokeen Voit potee, et voi Kaikki ollaan vaa saaria Tai sit voi kattoo sillee et näkee sateenkaaria Mua voi olla täältä vaikeeta tavoittaa Oon jo liian kaukana, alusta pian alottaa Vikan kerran mietin et mihin me jäätiin Mut vielki sudet ulvoo ja lampaat määkii Jos tää biisi ei oo tärkee, ei siin oo mitään järkee Liikeen tuntee vast ku tulee stop, sit ku näätä menee pop Vei maailma mua optiseen harhaan Itkin niin monta vuotta turhaan Kun tänään katsot mua, näät miten säteilen Vaikka tää ois päivä viimeinen, päivä viimeinen Auki ammotan leikkauspöydällä alasti Vaa kielikuvat on mun kikkelin suojana Lievästi sanottuna vaatimaton palatsi Tää keho mun, mielellä roskaa ruokana Mut älä tuomitse untuvista ankkaa Valon lapsilla on tunnetusti rankkaa Särkyvä on vahva ja herkkä on kestävä Sillon ku sä tiedät on sul on täällä tehtävä Ja mä tunnen et se on nyt suoritettu Kiharatki tunteet on suoristettu Äiti kantaa lapsen sylissään himaan Eikä kukaan meistä tuu koskaan ylittää rimaa Ja jos tää biisi ei oo tärkee, ei siin oo mitään järkee Ensin oli sisäjalka, sitten tuli flop ja lopulta näätä meni pop Vei maailma mua optiseen harhaan Itkin niin monta vuotta turhaan Kun tänään katsot mua, näät miten säteilen Vaikka tää ois päivä viimeinen, päivä viimeinen Aina kun mä päädyin optiseen harhaan Mä valitsin mun negatiivikuvista parhaan Käänsin sen ylösalas, silloin värit näin Hymyilin kokoajan, sä katoit vaa väärinpäin Ja nykyään mun auraan mahtuu kaikki maailman värit Ja mä hymyilen, vaikka ne ois mun läksärit Vei maailma mua optiseen harhaan Itkin niin monta vuotta turhaan En tiedä milloin valomerkki välähtää Mutten aio jäädä silti pelkäämään Vei maailma mua optiseen harhaan Itkin niin monta vuotta turhaan Kun tänään katsot mua, näät kuinka säteilen Vaikka tää ois päivä viimeinen, päivä viimeinen