Unisena vastaat Mä sun kulmilla harhailen Oon juonut vähän liikaa Ja kuulet sen Hei, vieläkö sä muistat, Kun me muutettiin kaupunkiin Ja koko automatka me tapeltiin Tää ei merkitse yhtään sen enempää Tää on poikkeus, en häiritse pidempään Enkä kerro, et vieläkin tahtoisin Nähdä selkäsi kaartuvan aamuisin En sitä tunnusta ikinä En tunnusta ikinä Ja mä vannon, et baarissa itke en, Että oot mulle rakkaus viimeinen En sitä tunnusta ikinä En tunnusta ikinä Ai miks mä sulle soitin? Halusin kai kertoo sen Et en oo ollu vuosiin Näin onnellinen Mut välillä mä mietin Kun kultani viereen meen nukkumaan Et miks mä menin silloin kaiken rikkomaan Tää ei merkitse yhtään sen enempää Tää on poikkeus, en häiritse pidempään Enkä kerro, et vieläkin tahtoisin Nähdä selkäsi kaartuvan aamuisin En sitä tunnusta ikinä En tunnusta ikinä Ja mä vannon, et baarissa itke en, Että oot mulle rakkaus viimeinen En sitä tunnusta ikinä En tunnusta ikinä Mee takas nukkumaan Nyt mun täytyy lopettaa Mee takas nukkumaan Nyt mun täytyy lopettaa Ennen ku sanon, että sua kaipaan Enkä kerro, et vieläkin tahtoisin Nähdä selkäsi kaartuvan aamuisin En sitä tunnusta ikinä En tunnusta ikinä Ja mä vannon, et baarissa itke en, Että oot mulle rakkaus viimeinen En sitä tunnusta ikinä En tunnusta ikinä