On kaunis ja tietää sen Itsetunnossa nuoruuden Säröt valoa heijastaa Epävarmuus on varmempaa Minä osannut koskaan en Olla nuoruuden arvoinen Sitä kadu en jälkeenpäin Kunhan totean, että jäin Sukupolvien jalkoihin Se on hyvä, niin kuuluukin Enkä osaa kuin ihailla Kadehtia ja kaivata Nuoruuteen Nuoruuteen On julmasti tietoinen Ylivoimasta askelten Joiden keveys on hirveää Kun on hukannut itse sen Minä löytänyt koskaan en Sisäsyntyistä rohkeutta Olla röyhkeästi pihalla Hypätä ihan pokkana Sukupolvien jalkoihin Se on hyvä, niin kuuluukin Enkä osaa kuin ihailla Kadehtia ja kaivata Nuoruuteen Nuoruuteen Pidä musta kiinni tiukemmin Se ei auta, pidä kuitenkin Olen melkein haalistunut jo Me ollaan kuin kaksi kirjettä Ne jotka kämmensyrjällä Pöydän päältä pyyhkäistään Sukupolvien jalkoihin Se on hyvä, niin kuuluukin Enkä osaa kuin ihailla Kadehtia ja kaivata Nuoruuteen Nuoruuteen