Olen jälleen edessäsi kuin olisin alttarilla Polvet ruvella ja veressä lupaan että olen tässä viimesen kerran En tahdo toipuu susta koskaan Taipuu mieleni mustaan ja niin mä sulle kostan Kun sinä lähdit, minä putosin maahan Nyt makaan kivisellä vuoteella Ihmiset kävelevät lävitseni Enkä nouse ilman sun katsettas Vihaan näitä katuja, Kun ne pysyy hiljaa ja kuulen vain siipien havinaa Tanssin niin lujaa ettei yö koskaan saa minua kiinni Olen hädin tuskin kansalainen Pysyn kasassa purkilla liimaa Olen pudonnut palapeli, mosaiikki Jätän jälkeeni vain sirpaleita Kun pöytiin pinotaan elämäni peililasit, Minä kuulen vain havinaa Sinä nostit minut taivaan kanteen Olit kuu ja minä komeetta Nyt olen roskalintu, enää yksi naarmu Sitten mahdun maanraosta Kuljen tuomiosta toiseen, katujen uhrialttarilla Kunnes saan sun katsees Tanssin niin lujaa ettei yö koskaan saa minua kiinni Tanssin niin lujaa ettei yö koskaan saa minua kiinni Olen jälleen edessäsi kuin olisin alttarilla Polvet ruvella ja veressä lupaan että olen tässä viimesen kerran En tahdo toipuu susta koskaan Taipuu mieleni mustaan ja niin mä sulle kostan Tanssin niin lujaa ettei yö koskaan saa minua kiinni Tanssin niin lujaa ettei yö koskaan saa minua kiinni