Meidän koti oli parhaimmillaan aamusin
Sä sanoisit, etten mä oo aamuisin ees hereillä.
Jos sä vähän myös elämääni saapusit
Niin mekin oltas voitu olla yhessä viel perillä.
Välil etin oisko sulla jääny tänne jotakin,
Et mä voisin vaan soittaa et tuutko hakeen sen.
Kyl mä myönnän et mä välil mokasin
Ja siks mä kai taas pakenen.
Mä tiiän et se sattuu ku huhutaan
Mä tiiän et se kaulasta kuristelee
Mutkun me ei paljoo puhuta, niin mä vaan rupeen kuvitteleen
Tuntuuks susta et mä pärjään ku sä seurasit mun sekoiluu
Mut sä et voi ikin väittää et se ois ollu jotain egoiluu
Halusit vaan ymmärtää miks mä olin niin ymmällään
Mä en halunnu selittää ja siks kai nyt on kylmä tääl.
Mä myönnän et se on haikeet
Tekee pahaa nähä sut vaikeen
Ja nyt mä halusin vaan kertoo sulle kaiken
Mut se on vaan niin et selitys pilaa taiteen.
Kun sä et oo tääl enää
Niin kuka kattoo mun perään
Kun sä et oo tääl enää
Kun sä et oo tääl enää
Niin kuka kattoo mun perään
Kun sä et oo tääl enää
Kuka kattoo mun perään
Sun turvast tuli koukuttavaa
Ei muual enää mitää houkuttavaa
En oo pystyny luottaa kenenkää niinku luotin suhun
Kerro mulle kenest voi tulla niin loukuttavaa
Vaik sä kuvittelet et mul on jo uus
Niin e-ei mä alkanu kyllästyy pelaa pelei
Siis tekee välil pahaa herää siihen tosiasiaan
Et hei, tääl ei soi enää reggei.
Mun tekis mieli taas soittaa, mut mä en soita.
Mun tekis mieli viel koittaa, mut mä en koita.
Mun tekis mieli taas soittaa, mut mä en soita.
Mun tekis mieli viel koittaa, mut mä en koita.
Nää huoneet on kylmii, nää seinät lämpöö hylkii.
Nää huoneet on tyhjii, nää kaikuu nytkin.
Nää huoneet on kylmii, nää seinät lämpöö hylkii.
Nää huoneet on tyhjii, nää kaikuu nytkin.
Kun sä et oo tääl enää, niin kuka kattoo mun perään.
Kun sä et oo tääl enää.
Kun sä et oo tääl enää, niin kuka kattoo mun perään.
Kun sä et oo tääl enää.
Kuka kattoo mun perään?
Nää huoneet on kylmii, nää seinät lämpöö hylkii.
Nää huoneet on tyhjii, nää kaikuu nytkin.
Nää huoneet on kylmii, nää seinät lämpöö hylkii.
Nää huoneet on tyhjii, nää kaikuu nytkin.