Kai se on sukupolvest kiinni, perspektiivieroi Näät viruksen järjestelmäs, maksaa henksit veroo Ku palomuuri paljastuu päivä päivält irvokkaammin Liberaali painajainen, tuttu draamankaari Sivilisaation syklit näyttää taas luuppaavan Syvä degeneraatio, sota luontoo vastaan Kasvuideologia täydellinen paradoksi Totalitaarinen niinku euroopan keskuspankki Operoi pimennos niinku tiedustelupalvelut Journalistit niiden leivis suoltaa pahaa satuu Viihdeteollinen kompleksi varasti lapsen "Yksityisyyttä peräänkuuluttaa vain rikolliset!" Ja perverssiot normalisoituu, pimeyden titaanit Kutsutaan kuivuus tän globalismin nukkemestari Kaataa kuninkaan geopoliittisel shakkilaudal Kaikki toivo kaikonnu, kallios mä laulan Mitä sitä feikkaa, en tuu teijän kaa juttuun Pseudointelligenssia, patologinen korrektius Ja valkotakkisen väen infantiili diktatuuri Lukos pragmatismis niinku psyykelääkekuuri Näköalat on pitkäl tähtäimel tuhoisat Locksley, orwell, miten saatoitte unohtaa? Muotoo ilman sisältöö, egoistisii pyrkyreit Riittää meijän rakentees poliitikkoi, hovinarrei Elottomastako savesta nää sikiää nää golemit Nlp ja ruskee kieli uudet uljaat eriitit Onks tää dystooppinen vankila tää maailma Kosminen rangaistussiirtola, jumalaist oikeutta Oli miten oli näihin kuviin näihin tunnelmiin Kietonu arkipäivän kauhukabinetin ansoihin Turha purpattaa se on multidimensionaalista Perkaa illuusioit kerros kerrokselta Joka hetki valinta. vapaus, tai vankila. Rautaa itärajalla, muksut kaikki kujalla Mut sen ei tarvii olla niin projektori vaihtoon Visio valkokankaalle, ei masentavaa toistoo Jouduin ettii sen metsist ylitää ison veden Pikkupurtilolla myrskyn silmäs näin sen Ja se vietteli niinku seireeni paljasti uudet kasvot En aio tyytyy tähteisiin ku pankkirosvot Keskiluokkanen unelma, se juna tais jo mennä Mielen harhaa anyways, rikkaudet on sisällä Yhä kaaos pöntös niinku raivohullul gerbiilil Täs tajunnatilas ei pysty ratkoo näit ongelmii Anonyymit ajattelijat addiktoitunu ajatuksiin Vetää öyskeet pakenee pöheikköön ja puskiin Mut siemen istutettu, se on ajan kysymys Niinku itse elämä ja luontoäidin syleily Näennäisyyden tuolla puolen transedentaalisti Arki iskee vasten kasvoille meijän kaltasten ristin Elämä opettaa tavoille ja pahuus on pinnallista Ilman vastavoimii oltas varmaa sohvaperunoita