Hiljaiset puistotiet, putoavat lehdet
Aurinko ja maa, loittonevat tähdet
Luotani ne lähtee, mitä jää?
Pienestä jo saakka, minä luulin lähteneeni
Kohti jotain suurta, tiesin eksyneeni
Mietin kuuleeko maa, kuuleeko taivas,
Minä tiedän, olen matkalla taas
Voitko väittää, ettei mikään enää koskaan muutu
Elämältä milloinkaan ei suunta puutu
Miten rakkauttani käyttää, ettei onnestani mitään puutu
Elämä ei huomennakaan turhaan suutu
Miksi mietin moista
Aina elokuun kuudestoista
Laulaenkin sain yhden päivän päättää ja jos toisenkin
Peililasi huurussa, odotan, miks tuu ei hymy kasvoillesi kun
Luulen, että tänään uudestaan rakastun
Ja mietin kuuleeko maa, kuuleeko taivas
Minä tiedän, olen matkalla taas
Voitko väittää, ettei mikään enää koskaan muutu
Elämältä milloinkaan ei suunta puutu
Miten rakkauttani käyttää, ettei onnestani mitään puutu
Elämä ei huomennakaan turhaan suutu
Miksi mietin moista
Aina elokuun kuudestoista
Ympärillä kaikki muuttuu
Milloinkaan ei tiedä mitä tapahtuu
Ja milloin uskoo itseen, kaikki loppuu
Silloin ilta tukehtuu
Miten aiot toiveeni näyttää
Rakkauttani käyttää, joka hetki sykähdyttää
Hiljaa pysäyttää
Lapsosesta saakka, aurinko, nouseva kuu
Toteuttivat unta, ymmärsin silloin,
Että milloin on maa, niin silloin on taivas
Mun puolellani, matkalla taas
Voitko väittää, ettei mikään enää koskaan muutu
Elämältä milloinkaan ei suunta puutu
Miten rakkauttani käyttää, ettei onnestani mitään puutu
Elämä ei huomennakaan turhaan suutu
Miksi mietin moista
Voitko väittää
Kuinka rakkauttani käyttää
Miksi mietin moista
Aina elokuun kuudestoista