Lounatuuli tuo pienen laulun Kenelle tuuli kertoo sen? Niille joilla on nauravat korvat Ja joilla silmät on lapsien Selässä lounatuulen ajaa Viiriäiset ja varpuset, Kun tuuli ylittää tuhat rajaa Sylissään hilpeät sävelet Sillä on pitkä sininen tukka Ja viikset auringonsäteistä Sillä on hampaissaan kanelinkukka Ja siivet on pilvenhöyhentä Mitä se lounatuuli itkee? Se itkee mustia kaupunkeja Se suree viivasuoria suita Ja nälkäisiä lapsia Mitä se lounatuuli nauraa? Se nauraa jos joku on iloinen Se nauraa kun hyvän kaverin löytää Lohikäärmeen tai ihmisen Lounatuuli tietää Että kiinassa lohikäärmeitten on maa Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa Ja nauraa ja narua hypätä saa Siellä tuhat silkki-ikkunaa Katsoo kun maljoja kohottaa Tuhat lohikäärmettä nauravaa Ja kanelinkukkia varistaa Puu polulle jolla vaeltaa Neiti käärme silmissä hopeaa Neiti vihreitä korviaan heiluttaa Juo omenaviiniä makeaa Taas mitä se neiti kuulostaa? Lohikäärme nimeltä Anselmus On neidin uusin ihastus.