Suuren kuusen alla kasvanut on
Pienin pieni sieni yksinäinen
Kuumuudesta pääsisin sovintoon
Monta päivää jotain ootellen
Jos kasvais sieni uus,
Niin loppuis yksinäisyys
Tuntuu siltä ettei sattua vois,
Että täällä joku toinenkin ois
Ei sienellä oo sielua,
Ei mitään voi se kaivata
Ei sieni voi ees liikkua,
Se mätänee siihen missä seisoo
Sen ympärillä maassa neulaset on
Niistä kuollut joka ainoa on
Ne aika kauan puussa riippua sai
Nyt nuoremmat niitten paikat jo vei
Nyt niitä tarvita ei,
Ne maahan maatua saa
Pieni sieni kovin surullinen
Maatuessa on niin yksinäinen
Ei neulasilla oo sielua,
Ei mitään voi ne tuntea
Ei neulaset voi liikkua
Ne mätänee siihen mihin ne tippuu
Ennen yötä sieni ystävän sai,
Kun tippui käpy aivan vierelle sen,
Ei ensin tahtonut se uskoakkaan,
Niin kauan yksinään se oottanut on
Niin loppui yksinäisyys,
Kun tippui, ystävän sain
Pieni sieni kovin onnellinen,
Sen maailmasta mitään puuttunut ei
Ei kävyllä oo sielua,
Ei mitään voi se toivoa
Eikä se voi ees liikkua,
Se mätänee siihen mihin se tippuu
Mut eivät käpy kuin ei neulasetkaan
Elää kauan ehtii kuusistaan
Pieni sieni auttaa monta tahtoisi niin
Ystävänsä hiljaa kuolemaan vie
Nyt sataa kylmäkin on,
Ja sieni yksin taas on
Hiljaa kuusen runkoon painautuen,
Toivoo että loppuu päivät nyt sen