Huputi huputi heijaa Hupupi huputi heijaa Heijaa Terhakka tuo Kimmo-poika Ratsumies on varmaan oiva Lahjojansa juuri ootti silmät loistaen. Toivonut on lunta kuuta Arvatkaas ei mitään muuta Itsellensä kuin sen hevosen Heijaa Ja polle lahjakääröstään kun nousi näkyviin Niin Kimmo sitä kiinni heti tarttui ohjaksiin. Ja niin kuin prinssi sadun humman Kimmo selkään orhin huiman Hyppäsi ja päästi laukaten Heijaa Huputi huputi heijaa Hupupi huputi heijaa Heijaa Vauhtia nyt mennään tuimaa Aivan siinä päätä huimaa Puut ja pensaat ohi viuhuu niinkuin lentäen. Minne viepi tie tuo väärä? Missä Kimmon matkan määrä? Kenpä arvata nyt voikaan sen Heijaa On linna tuolla kaukana näin sadus kerrotaan Ja linnan lohikäärmeellä on siellä vankinaan Tuo prinsessa kuin kielonkukka Sinisilmä valkotukka Prinssiänsä yhä oottaen Heijaa Huputi huputi heijaa Hupupi huputi heijaa Heijaa Kimmo saapuu orhillansa Siellä ootta portillansa Lohikäärme tulta suustaan vimmoin suitsuttaa. Kimmo oota ei kauempaa Kuin sen miekan vyöstään tempaa Veljesorhin taistoon kiiruhtaa Heijaa Ja kauan ei tuo taisto kestä kohta näkee sen Nyt lohikäärme hengen heittää pian uupuen. Ja Kimmo prinsessansa tapaa Huutaa tälle: "Olet vapaa! Hyppää selkään orhin tulisen." Heijaa Huputi huputi heijaa Hupupi huputi heijaa Heijaa Sitten kotimatka alkaa Kepeästi nostaa jalkaa Kimmon lahjaorhi uljas tuliharjainen. Kiire onpi äidin luokse Siispä hepo juokse juokse Taivalta näin nopsaan taittaen Heijaa Mut silmäluomet varmaankin jo raskahaksi käy Saa nähdä milloin Kimmo täältä kotiin ennättäy. Hän orhillensa vallan antaa Nukku-Matin kanssa kantaa Perheellisen höyhensaarehen Heijaa