Kerran laitakaupungissa käväisin mä tivolissa Seurahani sieltä tytön sain Sievä pieni nilkkasukka Farmarkousu eskon tukka Roikuskeli käsipuolessain Katsomaan me mentiin tuota Kun itämaisen teltan luota Kuuluttajan ääni tarinoi Tääl fakiiri Ben Kapur Hasta Tullut suoraan Intiasta Tyttö sanoi Sinne mennään oi Luukkuun työsin pääsyrahan Mentiin siitä istumahan Lankkupenkin päälle notkuvan Haitaristi alkoi farssin Pudotteli alkumarssin Kurnutteli muistot pohjolan Astui teltan sopukasta Fakiirimme Intiasta Pitkä tumma eksoottinen mies Silmiänsä mullistel Lihaksiaan pullisteli Ammattinsa alkeet hyvin ties Hillitysti liikuskeli Kuin jakoavain hymy eli Katsehen loi raukeen vetelän Vieressäni tyttö eli Huokaili ja kuiskutteli On toista maata miehet etelän Hieno oli miehen käytös Sitten alkoi jännä näytös Kieleen työnsi neulan terävän Kun suustaan puhalteli tulta Sanoi vieressäni kulta Tulinen on poika etelän Pahoin voida aivan aloin Kun sirpaleilla paljain jaloin Käveli tuo musta pakana Otti tanssiaskeleita Vaikk oli pullon sirpaleita Kuin mallasseuran talon takana Pitkän miekan suuhun työnsi No silloin kaikki todeks myönsi Taituri on hindupoika tuo Kyllä asia on sillä lailla On suomalainen paljon vailla Ei luoja hälle lahjojansa suo. Väki teltasta kun poistui Vanha vitsi jälleen toistui Pata oli jälleen valttia Tyttö päästi huokauksen Kun saisi nimikirjoituksen Menettää en saanut malttia Viimein löysin pukuhuoneen Ja fakiirimme värin luoneen Siksi epäillen mä kysäisin Intiasta ette varmaan olekkaan Jo sen mä arvaan No min on Ektyypistä kotoisin