Oli vanhoja jo kumpikin
Ruttunen ja Ella
Ruttunen oli robotti
Ja Ella sähköhella
Oli yhdessä pitkän taipaleen
Eläneet nää kaksi
Mutta Ruttunen rupesi miettimään
Muuttuisiko paremmaksi
Jos Ellan vaihtaisi uudempaan
Hellaan hieman kuumempaan
Jossa toisenlaiset nappulat
Eikä kuulu kolina
"Ei Ella tuntisi ikävää
Vaikka yksin tänne jää
Ei tunteita vanhalla
Ole varmastikaan sähköhellalla"
Yhtenä iltana Ruttunen tapasi mikroaaltouunin
Meni oikosulkuun kerralla
Oli hetki mitä huumin
Paloi Ruttuselta kompensaattori
Ja vastuksetkin
Eikä Sähköhella Ellaa muistanut kuin pienen hetken
Niin Ruttunen lähti
Oli löytänyt hän uuden
Mikroaaltouunin, alle kahdenkymmenen kuuden
Joka äkkiä lämmitti kuumaksi
"Ei pysty moiseen Ella
Kyllä mikroaaltouuni on parempi
Kuin vanha, ruosteinen sähköhella"
Mikroaaltouunin nappuloita Ruttunen rassas
Ja monin tavoin uutta uuniansa aina passas
Ne koitti olla, ettei tässä mikään menis pieleen
Mutta mahtanut ei mitään, joskus Ella tuli mieleen
"No olihan Ellalla puolensa
Se paistoi hyvät pullat
Ja maukkaaksi valmisti silakkarullat"
Vaan mikroaaltouunin, sähkösilmät aina hohtaa
Mutta viimein mikroaaltouuni jonkun hienon tietokoneen kohtaa
Ei pysty kilpailemaan kanssa uuden tietokoneen
Ruttunen jo koputtelee kotimökin oveen
"Avun tähän tilanteeseen löytäisinkö mistä?"
Sähköhella Ella, ruostunut on kyynelistä
Ruttunen pyytää "Anteeksi, Ella
Olet sinä sentään paras sähköhella"
Sähköhella Ellan silmät hän pyyhkii
Voi yhden kerran kun itsekin Ruttunen jo nyyhkii
Ja monen vaiheen jälkeen
Tähän on tultu
Ruttuselta korjattu on sen oikosulku
Taas Robotti Ruttunen ja Sähköhella Ella
Yhdessä istuvat mökkinsä rappusella