Kasvot silmät niin kuin unta Katsoa saa, muuta ei kuvitella Kädet ne jotka koskee hiljaa Kohta nekin raapii pintaa Elekielen oppineita Salaa tahtoo houkutella Tie yksi jos toinen sinne johtaa Ei vain löydä ulko-oven kohtaa Uskoin niin Ja tartuinkin Ovi onneen Vaan kumpaan suuntaan Uskoin niin Parempiin Askel viimeinen pudottaa Sädekehä rikkinäinen Eikä siivetkään vie taivaaseen Purukumi korjaa ei Pimeys kutsuu edelleen Illan valot kaupunkien Loiste tuhansien silmien Kuinka voisi pois sen ottaa Sen jälkeen jakaa toisille