Kun katson alas näen taivaan,
Maa valkoinen tuolla alhaalla odottaa.
Se rauhoittaa, rauhoittaa.
Tänäyönä kuu ja tähdet loistaa kirkkaampana, kuin aurinko milloinkaan.
Mut alas saattaneet valoissaan.
Kuollakseen elämää kun pelkää, huomaa tähdenlennon liian myöhään.
Ja vihdoin kun sä näät, enää en ehdi tehdä elettäkään.
Kuollakseen elämää kun pelkää, huomaa tähdenlennon liian myöhään.
Ja vihdoin kun sä näät, enää en ehdi tehdä elettäkään.
Tuskin ees ehdin tätä katumaan,
Ei yhden ikuisuuden loppu jää vaivaamaan tätä maailmaa, maailmaa.
Mut entä jos silmäni mä auki saan ja
Huomaan, että kaikki onkin ollut pahaa unta vaan.
Koittaisinko uudestaan?
Kuollakseen elämää kun pelkää, huomaa tähdenlennon liian myöhään.
Ja vihdoin kun sä näät, enää en ehdi tehdä elettäkään.
Jos teippaan siivet mun selkään,
Voiskohan niiden kanssa liitää etelään?
Hiukan liian helposti siihen kai tottuu, ettei menetä mitään.
Hei mä en menetä mitään.
O-oo.
Kuollakseen elämää kun pelkää.
Jeesus, teippaa siivet mun selkään.
Kuollakseen elämää kun pelkää, huomaa tähdenlennon liian myöhään.
Ja vihdoin kun sä näät, enää en ehdi tehdä elettäkään.
Jos teippaan siivet mun selkään,
Voiskohan niiden kanssa liitää etelään?
Hiukan liian helposti siihen kai tottuu, ettei menetä mitään.
Hei mä en menetä mitään.
O-oo.
Hiukan liian helposti siihen kai tottuu, ettei menetä mitään.