Talviyönä pitkin polkua hiljentyvää Tervehtien tähteä taivaalla kimmeltävää Kulki kettu yksinäinen Mietteliäs ja ymmärtäväinen Levättyään hetken kuusen juurella Kulkuansa jatkoi tunturin reunalla Kysymyksin katsoi kuuta Miettien missä on seuraava suunta Yllättäen yltyi hohde hangella Tuntemansa tähti liikkui taivaalla Revontulten siltaa pitkin Ketulle se hiljaa viitoitti reitin Käpälien jäljet laaksoon laskeutui Metsämökin kohdalla tähti kirkastui Kurkkas kettu ikkunasta Eläimet ne seimellä katseli lasta Levollinen liekki tuvassa leimahteli Lämpöisesti äiti se lapselle lauleskeli Huomas vieraan pakkasessa Oven avas lapsen naurahtaessa Lopulta kettukin seimelle seisahtui Lempeyttä lapsen hymystä heijastui Ja silmät loisti tähden lailla Aivan kuin ois tuntenut ketun aina