Saatana! Itselleni kaivan hautaa On aikaa huomiseen Kun viimeinen naula arkkuun isketään Kuolema pahan palkaksi saa Eilisen onni on tämän päivän ahdistus Usvaan peittyy kirkas aamunkoi Kait aikanaan tuo hyvä pahan korjaa Vaikka niin voi vain olettaa ♪ Suru ei lakkaa vaikka kuinka itken Arvet piirtää mustaa maisemaa Pakko tunnustaa, aika tullut on Ei kuollut rakkaus auta jaksamaan Viimeinen naula kanteen valkeaan Maan alle painuen Niin kuolee rakkaus tämän elämän Syvää surua huokuen ♪ Suru ei lakkaa, vaikka verta syljen Arvet valmiiksi saaneet maiseman ♪ Viimeinen naula kanteen valkeaan Maan alle painuen Niin kuolee rakkaus tämän elämän Syvää surua huokuen ♪ Itsestään kuollut, yksinäinen On askel viimeinen päällä palaneen maan Kuollut on rakkaus, lauseet lausuttu Tuonelaan Mullasta maaksi jäljet muuttuneet