Luen kirjaas ihminen Ei ole kehuttavaa Ruudin katku sotien Sua aina seuraa Olet ahne kylläinen Et kai juuri koskaan Eloon jääneet metsien Vaihdat rahan roskaan Juokset ryntäät etuilet Aina ennen muita Pitää olla ihmisen Piittaamatta muista Ja kun loppu häämöttää Harva mitään huomaa Ymmärrystä vailla hän Jumaliinsa luottaa Sokeasti luottaa Aloitat, lopetat Mutta mitä lopulta viivan alle jää Sinusta jälkeen Rakennat, tuhoat Ja käännät selkäsi Päätöksille joss' ois vähänkin järkee Laajennat, korotat Ja tapat tieltäsi kaiken kauniin Mitä maailma kantaa Sokeudut, unohdat Mikä on elämä Missä on voimasi Mitä se antaa Luen sivun viimeisen Ei tää hyvältä näytä Harvat omaa viisauden Harvemmat sitä käyttää Kateus, viha, ahneuskin Ne jää meistä jälkeen Toteemeina ihmisen Tuhkakasan päälle Tuhkakasan päälle Aloitat, lopetat Mutta mitä lopulta viivan alle jää Sinusta jälkeen Rakennat, tuhoat Ja käännät selkäsi Päätöksille joss' ois vähänkin järkee Laajennat, korotat Ja tapat tieltäsi kaiken kauniin Mitä maailma kantaa Sokeudut, unohdat Mikä on elämä Missä on voimasi Mitä se antaa