Minun tonttini kasvaa metristä heinää
Ei ollut minusta tänäänkään sitä nurin niittämään
Ranteenvahvuista koivua pitkin seinää
On niin paljon mitä minun pitäisi, mut' en pysty tekemään
En pysty tekemään
Kun kaikki tuntuu turhalta ja mitä rakensin ei kestä
En tiedä ketä varten edes yritän
Ja tämä ahdistus, se kasvaa vaikka sitä kuinka koitan estää
Nyt loppusuoralle tulleeni käsitän
Viinapullosta lohtua suoraan suoneen
On helpompi niin unohtaa miten vähään kykenin
Peilissä kasvot miehen pystyyn kuolleen
Niin riutuneet ja väsyneet
Että kuvaa säikähdin, itseäni säikähdin
Kun kaikki tuntuu turhalta ja mitä rakensin ei kestä
En tiedä ketä varten edes yritän
Ja tämä ahdistus, se kasvaa vaikka sitä kuinka koitan estää
Nyt loppusuoralle tulleeni käsitän
Tulitko katsomaan, mitä on surkeus, mitä se on kun mieli hajoaa?
Tulitko kertomaan, että vain toinen ihminen voi tämän miehen pelastaa?
Ei sitä toista ihmistä ollut koskaan!
Loppusuoraa taivallan
Askel askeleelta lähemmäksi kalkkiviivaa päin
Ei kukaan jää mua kaipaamaan
Kun jo kauan sitten ihmissuhteet telineisiin elämäni jäi
Niin jäi, askel askeleelta lähemmäksi kalkkiviivaa päin
Ei kukaan jää mua kaipaamaan
Kun jo kauan sitten ihmissuhteet telineisiin elämäni jäi