Kraiden kapusi viemäristä ulos auringonpaisteeseen
Hän ensin säikähti hieman valon kirkkautta
Hänen silmänsä eivät olleet nähnyt sitä vuosikausiin
Hän kuitenkin hieroi niitä, venytteli raajojaan
Ja valtaisa onnentunne täytti hänen sielupahasensa
Hän hymyili auringolle ja aurinko hymyili hänelle takaisin
Kun hän lähti tallustamaan kohti tulevaisuutta
Ja kenties hieman onnellisempia seikkailuja
Mutta minkälaiset vaikeudet pitikään voittaa
Jotta tällainenkaan suunnattoman iloinen autuuden tunne
Olisi saanut oikeuden olla ja iloita
Since when, since then
Since you left me by myself
Out in the dark
Out of the sunshine
Olipa hienosti kerrottu tarina!
Kiitos kuomaseni, liikuttaa jopa tällaista vanhaa konnaa
Mutta joka tapauksessa loru on nyt loppu
Pitäisiköhän meidän pyytää lasku?
Ei, mutta yksi asia minua jäi vaivaamaan