.Sillä jälleen on sammuva tuo kansan surkea karja Häpeän onni kuoleman ilossa Suru synnitön on syntyvä uudelleen Harmaa kuolema tyhjyyden ontossa lihassa ...Sillä kuolevat ovat he, nuo elämän palvojat, nuo heikot orjat! Viimeisellä kuoppaisella matkalla kehosta syvään hautaan Ikuisuus aamutähden valon loisteessa Kyynel karvas, luista lihan kuluttanut ♪ ...Sillä nuo kuolevat Ovat itse kuolemalta kätensä ristijät Kaikuvat riimit lihan säälistä Häväistyksen urat kasvoillaan Veri vihdoin viinistä esiin virrannut! ♪ ...Sillä riippuvan lihan venyneet syyt Ovat kuolemaan asti avoinna ristillä Haavojen vuolaissa säikeissä vallan hurma ja virta Tavoittamaton elämä, kuoleman käsillä ...Sillä kaikkeudessa on kaikki ja kaikessa ei ole mitään! Synnissä syntyvän syyllistävä taakka Aamukasteessa uuden elämän väistämätön tuho! ...Sillä nuo kuolevat Ovat itse kuolemalta kätensä ristijät Kaikuvat riimit lihan säälistä Häväistyksen urat kasvoillaan Veri vihdoin viinistä esiin virrannut!