Varovasti saapui syksy Kuin kevät kuolemalle Kantoi kauniit kankaat ulos Ripusti ne puiden oksiin Vesi valui puhtaampana Kirkastui purojen norot Sai pimeys luvan laskeutua Sytytellä pienen valon ikkunaan Taivaan mä mustalla maalaan Oon miettinyt sua salaa Oon odotellut sua, kun sataa Oon ajatellut sua salaa Oon kaivannut sua, kun sataa Etkä koskaan palaa ♪ Ehkä avaruuden pimein aine Onkin eksyneiden sielujen laine Jonka hajotessa painonsa alle Syntyy tähdet taivaalle Muutun minäkin tomusta tuhkaan Kietoudun painovoimaan Joka valoakin vahvempana Taivuttaa ajan ja materian Kaiken, kaiken, kaiken Radiosta kuulen länsituulen voimistuvan Sen luissani tunnen Oon miettinyt sua salaa Oon odotellut sua, kun sataa Oon ajatellut sua salaa Oon kaivannut sua, kun sataa On kaikki tärkeää Yhdentekevää Merkitys katoaa Kasvaa kasvamistaan On aika arvokkain Asia mitä sain Sitä ei pysty noukkimaan Vaskoolin reunalta Oon miettinyt sua salaa Oon odotellut sua, kun sataa Oon ajatellut sua salaa Oon kaivannut sua, kun sataa Et silti koskaan palaa Et tainnut tietää sitä Oot ollut mielessäni Et tainnut tietää sitä Oot ainut mielessäni