Kun luonnostaan, käy taiteilija laatimaan, näin hahmotellen metsän puun, salmen suun, vuoret vuorollaan. Luo maailmat, hän loistavat ja planeetat, noin vain. Hän piirtää yön, hän luoja on ja osaa työn. Hän siirtää vuoren paikaltaan, maisemaan, taakse tähtivyön. Ja kaikki tuo, on tunteissaan. Hän kaikin voimin luo, luonnostaan. Kuin luonnostaan, käy ihmislapsi maailmaan, hän omaksensa tuntee sen, nauttien, joka solullaan. Hän haistelee, hän maistelee, ja taistelee, hän vaan. Kun varttuu hän, hän tahtoo aina enemmän. Hän rikkoo hiekkalaatikon, siinä on, avain maailmaan. Ja kaikki tuo, on tunteissaan. Hän kaikin voimin luo luonnostaan.