Alla paksun kinoksen Puu on hiljaa, mutta sen Silmut kantaa elämää Routa joutuu väistymään Krookus nousee alta jään Kevät talven selättää Jossain alla hymyjen Huolitellun kerroksen Sydän sykkii ikävää Kodin lämmön aavistaa Tutun tuoksun tunnistaa Viimein kaipaus hellittää Kaiut kultakaupungin soivat sieluihin Kyllä täältä joutaisi jo veisaamaan Vielä päällä tämän maan Taivas, josta lauletaan Jää vain salaisuudeksi Mutta kerran katoaa Entinen, se mennä saa Kaikki luodaan uudeksi Taivas auki kaareutuu eessä silmien Melkein korviin kantautuu laulu enkelten Kaiut kultakaupungin soivat sieluihin Kyllä täältä joutaisi jo veisaamaan Iloitkaamme ja riemuitkaamme Pelastuksen tuo Jumalamme Iloitkaamme ja riemuitkaamme Pelastuksen tuo Jumalamme Iloitkaamme ja riemuitkaamme Pelastuksen tuo Jumalamme Iloitkaamme ja riemuitkaamme Pelastuksen tuo Jumalamme Iloitkaamme ja riemuitkaamme Pelastuksen tuo Jumalamme Iloitkaamme ja riemuitkaamme Pelastuksen tuo Jumalamme