Näin Nadja, Nadja kuiskii tuuli vain Ei enää lisätä voi kaipuutain Kun yössä yksinäni kuuntelen Ja tuuli soittaa jälleen kerraten Vain nimen sen Näin Nadja, Nadja tuuli viestin toi Vain nimes kuulen en sua nähdä voi Taas valvon miettien näin yhtä vaan Mä etten mitään muuta tahtoiskaan Jos sun vain saan Kun kerran kohdattiin Katsoin sokaistuen aurinkoon Kun luotain lähdit niin Jäi vain varjo jonka vanki oon Kun viivyit vierelläin Olit ilma jota hengitin Kun lähdit, jälkeenpäin On kuin tyhjiössä kulkisin Kun Nadja, Nadja annoit ymmärtää Mä etten enää sua ehkä nää Niin silti muuta uskoin kuitenkin Kai koko menetyksen oivalsin Vain myöhemmin Kun Nadja, Nadja kuulen kuiskinnan Niin luulen taas sun luoksein saapuvan Ja valvon miettien näin yhtä vaan Mä etten mitään muuta tahtoiskaan Jos vain sun saan