Erämaassa kauniin ihmeen nähdä saa Kangastuksen harhaa hiekka heijastaa Kuva luokseen kutsuu, loistaa, katoaa Kukaan ei voi sitä saavuttaa Vaeltajaa kiehtoo näky houkuttain Harhateille johtaa kadotakseen vain Rakkain, miksi koskaan nähdä sinut sain Nyt en kuvaasi voi unhoittaa Kangastus On kuva kuuman erämaan Näin eksyen Mä sitä lähdin seuraamaan Sua rakkain Nyt joka hetki kaipaan Sun kuvas säilyy Mua johdattaen Kangastus Sen luo vain hehku auringon Nään rakkaimman Vain Fata Morgana hän on Pois kiitää Hän joka askeleellaan Vain kuva päilyy Yhä nähdä voin sen Niin kauan sua kohti kuljen Sun kunnes saavutan Ja sinut syliini kun suljen Muun kaiken unhoitan Kangastus On kuva keitaan kaivatun Oot kangastus Vaan ehkä kerran olet mun Jos uskon Ja vielä jatkan matkaa Pois harha haihtuu Olen luonasi sun