Lopeta, älä sano niitä sanoja Jotka auki repii haavoja Joita nuollut oon kuin koira luutansa Koputa, vielä kerran sitä ovea Jota et uskaltanut avata Mut jonka raosta näit päivänvaloa Luvatta saapuvat nuo viimat vihmovat Koittavat painaa sut polvilleen Pyyhi kyyneleet Ja anna menneiden mennä Virtojen viedä Sä tiedät ettei päivät menneet Takaisin lennä, ei ne huomiseen ennä Siksi tänä yönä enää surra ei Tänä yönä virta hänet vei Tänä yönä ikävöidä enää ei Muistoja - monta hyvää, monta huonoa Siihen kirjaan kirjoitettuna Josta nyt sä revit irti sivuja Lopeta, älä itseäsi kiduta Syyttä, suotta uhmaa kohtaloa Jos sil on jotain muutakin taskussa Luvatta saapuvat nuo voimattomat Viimat ja kiskovat vangikseen