Ei kitara oo vaiennut, se vain särähtää
Rikki mennyt sävel siinä henkii elämää.
Ei koski ole tyyntynyt, kun virta padotaan
Se tekee uutta uomaa pian on taas voimissaan.
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa.
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan
Se taas etsii muotoaan.
On vanha totuus poissa uusi tekee tuloaan.
Kun pyyhkii pölyt kitaran, puun syyt värähtää
Uusi laulu syntyy se on täynnä elämää.
Ei sydän ole särkynyt, se sykkii tahdissaan
Ja joku vielä jossain ehjäksi sen rakastaa.
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa.
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan
Se taas etsii muotoaan.
On vanha totuus poissa uusi tekee tuloaan.
Ei maailma oo valmis
Nuoruutta se vielä kipuilee.
Ei vanhana oo viisas,
Jos ei virheitänsä ensin tee
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa.
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan
Se taas etsii muotoaan.
On vanha totuus poissa uusi tekee tuloaan.
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa.
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan
Se taas etsii muotoaan.
On vanha totuus poissa uusi tekee tuloaan.