Jossain on murheellisten maa,
Siellä he lohdutuksen saa,
Ilon ja onnen kyyneleen,
Naurun hersyvän aarteekseen,
Hymyn hehkuvan kasvoilleen.
Jossain on kiusattujen maa,
Siellä he olla uskaltaa,
Kelpaavat juuri sellaisnaan
Eikä pelkoa ollenkaan
Kuulu sellaiseen maailmaan.
Niin kauniita, niin kauniita
Ovat hiljaiset maan,
Jotka kantavat heikompiaan.
Luovat rakkaudellaan
Ja rohkeudellaan
Hyvyyden puutarhaa.
Jossain on hyljättyjen maa,
Siellä he rinnallensa saa
Ikuisen rakkaan jakamaan
Kaikki elämän askeleet,
Myös ne kiviset pientareet.
Niin kauniita, niin kauniita
Ovat hiljaiset maan,
Jotka kantavat heikompiaan.
Luovat keidasta keskelle autiomaan.
Niin kauniita
Ovat hiljaiset maan,
Jotka kantavat heikompiaan.
Luovat rakkaudellaan
Ja rohkeudellaan
Hyvyyden puutarhaa.