Jossain on murheellisten maa, Siellä he lohdutuksen saa, Ilon ja onnen kyyneleen, Naurun hersyvän aarteekseen, Hymyn hehkuvan kasvoilleen. Jossain on kiusattujen maa, Siellä he olla uskaltaa, Kelpaavat juuri sellaisnaan Eikä pelkoa ollenkaan Kuulu sellaiseen maailmaan. Niin kauniita, niin kauniita Ovat hiljaiset maan, Jotka kantavat heikompiaan. Luovat rakkaudellaan Ja rohkeudellaan Hyvyyden puutarhaa. Jossain on hyljättyjen maa, Siellä he rinnallensa saa Ikuisen rakkaan jakamaan Kaikki elämän askeleet, Myös ne kiviset pientareet. Niin kauniita, niin kauniita Ovat hiljaiset maan, Jotka kantavat heikompiaan. Luovat keidasta keskelle autiomaan. Niin kauniita Ovat hiljaiset maan, Jotka kantavat heikompiaan. Luovat rakkaudellaan Ja rohkeudellaan Hyvyyden puutarhaa.